Inka-polku Quebrada de Las Conchas
Ilman epäilystäkään tämä on yksi lisäattraction matkailijoiden ja vierailijoiden iloksi, jotka haluavat kokea läheltä näiden teiden materiaalisuuden, jotka hämmästyttivät sekä conquistadorit että kaikkien aikojen tutkijat ja matkailijat.

Inka-tiet ulottuivat Andeilla Kolumbian eteläosasta Mendozaan Argentiinassa ja Santiagoon Chilessä, kattaen noin 40 000 kilometrin matkan. Suuren leveys- ja korkeussuhteen vuoksi Inkojen hallitsijateitä kulki kaikkein karuimpien ja monimuotoisimpien maisemien läpi, ylittäen syviä ylityspaikkoja, suoja, järviä, autiomaita, korkeita huippuja, jyrkkiä rinteitä ja tiheitä metsiä.
Teitä rakennettiin käytännöllistä tarkoitusta varten, ottaen huomioon miesten ja llamojen kävelyliikenne, joita käytettiin mineraalien ja kaikenlaisten tuotteiden siirtämiseen eri alueiden välillä imperiumissa. Esikolumbiaaninen tienarkkitehtuuri oli, on ja tulee aina olemaan ihailun kohde niin maallikoille kuin tieteilijöille, jotka ovat omistautuneet sen tutkimiselle, koska se osoittaa syvää tietämystä maantieteellisestä tilasta ja insinööritaidosta, täydellisessä yhteydessä ja harmoniassa maiseman kanssa. Huolimatta tuhansista kilometreistä ja niiden yli ylitettyjen ekologisten kerroksien monimuotoisuudesta, nämä arkeologiset tiet sisältävät rakennusteknisiä samankaltaisuuksia, jotka tekevät niistä tyypillisiä ja erottuvia, kuten äskettäin sijainnut Las Conchasin rotkossa. Esimerkiksi, missä maata oli tasoitettu, he piirittivät täydellisen suoran linjan, joskus useita kilometrejä pitkän, kuten Tin Tin -suoran, nykyisen ajoneuvoväylän Calchaquíes-laaksoissa, joka oli kerran esikolumbiaaninen tie. Toinen erottuva elementti oli se, että ne yhdistivät kaksi pistettä tai paikkaa käyttäen mahdollisimman lyhyttä matkaa, unohtamatta tai piittaamatta veden saatavuudesta, maaston alhaisesta kaltevuudesta ja muista geomorfologiaan liittyvistä ominaisuuksista, jotka yllättävät meitä tänään. Eri tekniikoita, joita sovellettiin näiden teiden rakentamisessa, sopeutettiin suuresti matkailijoille ja jokaisen maiseman muodoille, ja niiden tarkoitus oli vähentää fyysistä vaivannäköä ja kulumista minimaaliseksi. Korkea rakennussophistikoitumisen aste ilmenee rakennuksisssa, kuten kiinteät sillat, puu- tai kivi-palkkisillat, riippusillat, kelluvat sillat järvien yli, portaat, kaapeliradat, rampit ja suuria kaltevia tai keinotekoisia seiniä rakennettuja jyrkkiä rinteitä, jotta tie ja korkeustaso pysyisivät yllä.